Kansakouluaika oli juhlaa ja juhlat jatkuivat vielä peruskoulun ensimmäisillä vuosikymmenillä. Koulu oli kuningas, joka vei ja ympäröivä yhteiskunta vikisi. Koulu ei kysynyt askelmerkkejä, vaan puski omaa jääräpäistä kulku-uraansa trendeistä riippumatta.

Syytöshän siitä seurasi. Koulu ei seuraa aikaansa. Koulu on irrallaan ympäröivästä yhteiskunnasta. Koulu on jämähtänyt.

Kiltit kelpo opettajat ottivat opikseen, eivätkä enää pysyneet poteroissaan, eivätkä vain peesanneet, vaan halusivat kerta kaikkiaan etujoukkoihin; suunnannäyttäjiksi; majakoiksi eksyneille aluksille; otsalampuiksi eksyneille suunnistajille.

Nyt sitten mennään ja muututaan ainoana vakiona nimenomaan muutos.

Kouluinvestointien rahareiät eivät tukkeudu varmasti koskaan ja nyt investoinnin kärkenä on digitaalisuus. Erilaiset alustat ovat valinkauhassa vaihtuen taas uusiin vuosittain. Väline edellä mennään, koska kumminkin pitää mennä. Väistämätön on väistämätön.

Peliteollisuus näytti mallia, mihin digiloikka voi muun muassa johtaa, ja sekin on vain murto-osa näistä kaikista miljoonista mahdollisuuksista, mihin diginatiivi kykenee. Opiskelu siirtyy verkkoon ja henkilökohtaisiin kädenjatkeisiin. On osattava navigoida sujuvasti digiviidakossa, koska se ei ole vain tulevaisuutta. Se on nykypäivää.

Paitsi että?

OECD:n kansainvälisen tutkimuksen mukaan tietotekniikkaan panostaminen kouluissa ja koululuokissa ei paranna oppilaiden oppimista. Päinvastoin. Tietotekniikan hyödyntäminen näyttää heikentävän oppimistuloksia.

"Oppilaat, jotka käyttävät usein tabletteja ja tietokoneita, pärjäävät testeissä pääsääntöisesti huonommin kuin oppilaat, jotka käyttävät niitä maltillisemmin", sanoo OECD:n opetusjohtaja Andreas Schleicher.

Älkää piru vie antako innokkaiden opettajien viedä Suomea kohti tulevaa. Älkää antako mutu-amatöörien näyttää suuntaa.