perjantai 20. syyskuuta 2013

Sirkus Finlandia pysähtyi taas paikkakunnalle ja onhan se niin, että jos a) on perinteisen sirkuksen ystävä ja b) haluaa Suomessa tällä saralla saada rahoilleen vastinetta, niin osoite on juurikin tämä telttakunta.

Rahastus on toisaalta aikamoinenkin kynnyskysymys. Tiedä häntä Finlandian kulttuuritukiaisista, mutta jonkinmoinen liikeyritys se on, ja tämä yritys ottaa reilun katesiivun yksinäisestä pillimehustakin. Muusta oleellisesta puhumattakaan. Kuten pääsylipuista.

Toisaalta taas. Sirkuksen tullessa vuosittaisessa rotaatiossaan Turkuun, etsi isä aina viime vuosiinsa asti käsiinsä sen johtajan Carl-Gustaf Jernströmin (nyttemmin tirehtööri Sr.) ja puhui itselleen vapaalipun. Ehkä näitä vapareita kuusihenkinen perheeni nyt sitten kompensoi?

Ohjelma on ollut viime vuosina takuuvarma: huippuosaajia eri puolelta maapalloa ja monipuolisuutta, ja jos kyse yleisön puolella kerran on omasta vapaasta tahdosta: olemme saaneet rahoillemme vastinetta kylliksi.

Olemme keränneet vuosittain käydessämme myös sirkuksen käsiohjelmat, joita nyt onkin pitkä rivi kirjahyllymme arvopaikalla. Tämän vuoden kataloogiin oli laitettu perinteisten esittelyjen ja korupuheiden oheen sivun alalaitaan kuvanauhoja vuosien varrelta. Kuudella sivulla teemana olivat norsut, ja tämä saikin esikoisen kysymään, että onko Sirkus Finlandiassa ollut joskus norsujakin.

1986 sirkusnorsujen käyttö Suomessa kiellettiin. Yhdistyksellä oli keskeinen rooli säädöksen aikaan saamisessa. Yhdistyksen edustajat järkyttyivät norsujen pidosta vierailtuaan Turussa Sirkus Finlandiassa ja palautteen ansioista jo seuraavana syksynä ministeriö kielsi sirkusnorsujen pidon ja esiintymisen Suomessa. (http://www.animalia.fi/juhlavuosi/merkkivuodet)

Jernströmin perheen vetämässä Sirkus Finlandiassa on siinäkin ollut selvästi erilaisia kausia. Ensimmäinen kymmenen vuotta meni kohtuullisen hyvin. Suomalaiset oppivat pikku hiljaa jälleen käymään sirkuksessa. Norsukielto 1986 käänsi kuitenkin käyrät laskuun. Kävijämäärät putosivat kymmeniä prosentteja vuodessa. Jernströmit yrittivät kuitenkin pitää ohjelman tason korkealla. Pohja saavutettiin vuonna 1996. (http://www.sirkusfinlandia.fi/yritys/historia)

Elämässä ei ole oikeastaan kyse ollenkaan osatotuuksista vaan vilpittömistä totuuksista. Tarkastelukulma pitäisi infotulvassa vain tietää, ja se ei ole koskaan yksiselitteinen asia.

Tämän vuoden ohjelman arvopaikalle, loppupuolelle, oli sijoitettu neljän kamelin hölkkä. Ignat Ignatov oli valmistellut kamelit hölkyttelemään maneesia ympäri ja kamerat kohoilivat yleisön huokaillessa. Esityksen huipennukseksi kyseiset elikot asettuivat vaivalla makuulle ja yhtä vaivalloisen näköisesti ne ponnistautuivat takaisin jaloilleen kyttyrät huojuen. Onko tämä sitten eräämaan laivojen ominta elämää?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti