torstai 13. kesäkuuta 2013

Tähän on tultu. Yllättävän moni vanhempi ei joko välitä tai ei edes tiedä, mitä hänen lapsensa puuhailee illat pitkät omassa huoneessaan. Lapsi saattaa lukittautua ovibarrikadin taakse täysin omiin oloihinsa, ja vanhemmat ovat vain mielissään, että saavat itselleen omaa aikaa, eikä se lapsikaan ainakaan ole ulkona pahanteossa.

Tämä tyytyväisyyden tunne on kuitenkin pelkkää silmänlumetta, ja se sumentaa aivan aiheellisen huolen siitä, mitä lapsi itse asiassa huoneessaan touhuaa.

Kannattaisi huolestua.

Varsin moni herkässä iässä oleva lapsi tai nuori jurnuttaa siellä nenä kiinni kirjassa. Unirytmi katoaa monelta, lakisääteiset yhdeksän-kymmenen tunnin yöunet jäävät ilta illan jälkeen väliin, kun lapsi vain uppoutuu kirjoihinsa. Silmät rasittuvat. Koulu alkaa mennä huonommin. Lapsi eristäytyy omiin oloihinsa ja kadottaa kirjojen myötä vähitellen kaikki oikeat reaalielämän sosiaaliset suhteensa, eikä hän käytä enää lainkaan omia aivojaan, luovuuttaan ja mielikuvitustaan antautuessaan passivoivan kirjallisuuden vietäväksi kuin mätä kukko.

Vanhemmat eivät yleensä kontrolloi millään tavalla lastensa lukemista, minkälaista palturia tahi miten vääristyneitä maailmankuvia nämä kirjat nuorille tajoavat johdattaessa heitä seksin, väkivallan, alistamisen, kieroutuneiden ihmissuhteiden, kaahailun, noituuden, sotimisen, örkkien, peikkojen ja huumeiden varjomaailmaan.

Lapsille luontainen liikkuminen ja leikkiminen unohtuvat, ja lapsi muuttuu vähitellen kalpeaksi raunioksi, hailakaksi varjoksi entisestä itsestään. Ryhti valahtaa ja tulee kaikenlaista tiuskimista, jos kirjaa kuitenkin yrittää ottaa väkisin pois.

Lukemisen on myös todettu useissa tutkimuksissa aiheuttavan pitkään jatkuessaan riippuvutta. Viattoman näköiset kuvakirjat ovat portti yhä järkälemäisimpien kirjojen pariin; kirjojen joista ei ole enää helppo irrottautua omin voimin, jos mahdollista muutoinkaan.

Meille on vaivihkaa kasvamassa huolestuttava codexnatiivien joukko.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti